Näin Kansan Uutiset työskentelee – vinkistä korjaukseen
Toimituksemme Joensuussa saa viikossa kymmeniä yhteydenottoja, ja tässä selitämme, miten vinkki kulkee käsittelyyn, miten tiedot tarkistetaan ja mitä tapahtuu, kun virhe huomataan.
Vinkki saapuu Rantakadulle
Maanantaina 3. helmikuuta kello 9.14 sähköpostiimme saapui viesti, jossa väitettiin urakoitsijan jättäneen kolme laskua maksamatta Kiihtelysvaaran kouluhankkeessa, ja viestin lähettäjä ei kertonut nimeään, koska pelkäsi työpaikkansa puolesta. Toimituksemme sijaitsee Rantakadulla, entisen painotalon toisessa kerroksessa, ja vinkit tulevat sinne sähköpostiin, puhelimeen ja joskus käytävälle. Uutispäällikkö kirjaa jokaisen vinkin sisäiseen järjestelmään. Kirjaus ei tarkoita, että juttu syntyy. Ensin selvitetään, onko väitteelle katetta, ja soitamme urakoitsijalle, kunnan hankintavastaavalle ja kahdelle muulle hankkeessa mukana olleelle taholle. Jos tarina ei kanna, se jää arkistoon. Näin käy noin seitsemälle vinkistä kymmenestä.
Lähteitä ei jätetä yksin
Kun aihe vaikuttaa lupaavalta, nimetään vastaava toimittaja, mutta hän ei työskentele yksin, sillä jokainen juttu kulkee vähintään yhden esimiehen kautta ennen julkaisua, mikä ei ole byrokratiaa vaan suoja: yksittäinen toimittaja voi innostua liikaa, ja toinen silmäpari huomaa sen erityisesti talous- ja työllisyysaiheissa, joissa luvut on voitava jäljittää. Käytämme ensisijaisesti julkisia asiakirjoja. Jos juttu kertoo yritystuesta, pyydämme päätöksen liitteineen. Jos se kertoo työttömyydestä, haemme Tilastokeskuksen tuoreimman taulukon. Henkilökohtaiset lähteet ovat tärkeitä, mutta heidän kertomansa pitää voida vahvistaa muualta, ja poikkeuksen teemme vain, jos lähde on itse tapahtuman keskiössä ja kertoo omista kokemuksistaan, jolloin kerromme lukijalle, mihin tieto perustuu. Nimettömiä lähteitä käytämme harvoin. Viime vuonna niin tehtiin neljässä jutussa. Jokaisessa tapauksessa toimitusjohtaja hyväksyi ratkaisun kirjallisesti, koska lukijan pitää tietää, miksi nimi puuttuu.
Tarkistus ei ole yksi allekirjoitus
Ennen julkaisua jokainen väite käy läpi kolme kysymystä. Mistä tämä tiedetään? Kuka sen sanoo? Mitä vastapuoli sanoo? Vastausten pitää löytyä jutusta itsestään, ja jos väite on ristiriidassa aiempien tietojen kanssa, se ei mene läpi ilman lisäselvitystä, koska lukijalla on oikeus nähdä, mihin johtopäätös nojaa ja mitkä tahot ovat saaneet tilaisuuden kommentoida sitä ennen julkaisua. Helmikuun alun Kiihtelysvaaran jutussa kävi näin. Urakoitsija kiisti maksamattomat laskut. Toimittaja pyysi kunnan kirjaamon kautta kopiot kaikista hankkeen maksueristä. Niistä selvisi, että kaksi laskua oli maksettu myöhässä, yksi ei lainkaan. Juttu julkaistiin 11. helmikuuta otsikolla, joka ei syyttänyt ketään vaan kertoi maksuviiveistä, ja urakoitsija sai tilaa vastineelleen samassa jutussa. Tarkistusvaiheessa jutun lukee myös toinen toimittaja, joka ei ole ollut tekemässä sitä, ja hän etsii aukkoja. Usein hän kysyy yksinkertaisen kysymyksen, johon kukaan ei ole vielä vastannut. Se kysymys pitää ratkaista ennen julkaisua.
Kun virhe huomataan
Virheitä sattuu. Maaliskuussa 2024 kerroimme väärän luvun Joensuun työttömyysasteesta, kun artikkelissa luki 11,2 prosenttia, vaikka oikea luku oli 12,1, ja virhe huomattiin seuraavana päivänä, kun Tilastokeskus julkaisi tarkennetun taulukon, minkä jälkeen korjaus tehtiin saman päivän aikana kello 14.27 ja jutun alkuun lisättiin maininta korjauksesta, kun virheellinen luku korvattiin oikealla. Emme poista juttuja. Korjauskäytäntö on yksinkertainen. Jos asiavirhe on olennainen, se korjataan näkyvästi. Jos kyse on kirjoitusvirheestä, se korjataan hiljaisesti. Lukija voi aina pyytää selvitystä siitä, mitä on muutettu, ja pyynnön voi lähettää osoitteeseen [email protected]. Toisinaan korjauspyyntö tulee aiheesta, jota emme ole käsitelleet lainkaan. Silloinkin vastaamme. Kerromme, onko aiheesta tehty juttua ja jos ei, miksi.
Läpinäkyvyys on työtapa
Emme kerro kaikkea, mitä tiedämme, sillä joskus lähdettä on suojeltava ja joskus keskeneräinen selvitys voi vahingoittaa ihmistä, joka ei ole tehnyt mitään väärää, mutta raja kulkee siinä, mitä lukijan on pakko tietää arvioidakseen jutun uskottavuutta ja voidakseen itse päättää, uskooko hän lukemaansa. Siksi jokaisen jutun lopussa lukee, miten se on tehty. Jos juttu perustuu asiakirjoihin, kerromme mitkä. Jos se perustuu haastatteluihin, kerromme keitä on haastateltu. Tämä ei ole itsestäänselvyys kaikkialla. Meille se on perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Seuraava vinkki voi tulla huomenna, ja se käsitellään samalla tavalla kuin edellinen: kirjataan, tarkistetaan, kysytään vastapuolelta ja julkaistaan vasta kun tiedämme, mitä väitämme.
- Vinkki saapuu Rantakadulle Maanantaina 3. helmikuuta kello 9.14 sähköpostiimme saapui viesti, jossa väitettiin urakoitsijan jättäneen kolme laskua maksamatta Kiihtelysvaaran kouluhankkeessa, ja viestin lähettäjä ei kertonut nimeään, koska pelkäsi työpaikkansa puolesta. Toimituksemme sijaitsee Rantakadulla, entisen painotalon toisessa kerroksessa, ja vinkit tulevat sinne sähköpostiin, puhelimeen ja joskus käytävälle. Uutispäällikkö kirjaa jokaisen vinkin sisäiseen järjestelmään. Kirjaus ei tarkoita, että juttu syntyy. Ensin selvitetään, onko väitteelle katetta, ja soitamme urakoitsijalle, kunnan hankintavastaavalle ja kahdelle muulle hankkeessa mukana olleelle taholle. Jos tarina ei kanna, se jää arkistoon. Näin käy noin seitsemälle vinkistä kymmenestä.
- Lähteitä ei jätetä yksin Kun aihe vaikuttaa lupaavalta, nimetään vastaava toimittaja, mutta hän ei työskentele yksin, sillä jokainen juttu kulkee vähintään yhden esimiehen kautta ennen julkaisua, mikä ei ole byrokratiaa vaan suoja: yksittäinen toimittaja voi innostua liikaa, ja toinen silmäpari huomaa sen erityisesti talous- ja työllisyysaiheissa, joissa luvut on voitava jäljittää. Käytämme ensisijaisesti julkisia asiakirjoja. Jos juttu kertoo yritystuesta, pyydämme päätöksen liitteineen. Jos se kertoo työttömyydestä, haemme Tilastokeskuksen tuoreimman taulukon. Henkilökohtaiset lähteet ovat tärkeitä, mutta heidän kertomansa pitää voida vahvistaa muualta, ja poikkeuksen teemme vain, jos lähde on itse tapahtuman keskiössä ja kertoo omista kokemuksistaan, jolloin kerromme lukijalle, mihin tieto perustuu. Nimettömiä lähteitä käytämme harvoin. Viime vuonna niin tehtiin neljässä jutussa. Jokaisessa tapauksessa toimitusjohtaja hyväksyi ratkaisun kirjallisesti, koska lukijan pitää tietää, miksi nimi puuttuu.
- Tarkistus ei ole yksi allekirjoitus Ennen julkaisua jokainen väite käy läpi kolme kysymystä. Mistä tämä tiedetään? Kuka sen sanoo? Mitä vastapuoli sanoo? Vastausten pitää löytyä jutusta itsestään, ja jos väite on ristiriidassa aiempien tietojen kanssa, se ei mene läpi ilman lisäselvitystä, koska lukijalla on oikeus nähdä, mihin johtopäätös nojaa ja mitkä tahot ovat saaneet tilaisuuden kommentoida sitä ennen julkaisua. Helmikuun alun Kiihtelysvaaran jutussa kävi näin. Urakoitsija kiisti maksamattomat laskut. Toimittaja pyysi kunnan kirjaamon kautta kopiot kaikista hankkeen maksueristä. Niistä selvisi, että kaksi laskua oli maksettu myöhässä, yksi ei lainkaan. Juttu julkaistiin 11. helmikuuta otsikolla, joka ei syyttänyt ketään vaan kertoi maksuviiveistä, ja urakoitsija sai tilaa vastineelleen samassa jutussa. Tarkistusvaiheessa jutun lukee myös toinen toimittaja, joka ei ole ollut tekemässä sitä, ja hän etsii aukkoja. Usein hän kysyy yksinkertaisen kysymyksen, johon kukaan ei ole vielä vastannut. Se kysymys pitää ratkaista ennen julkaisua.
- Kun virhe huomataan Virheitä sattuu. Maaliskuussa 2024 kerroimme väärän luvun Joensuun työttömyysasteesta, kun artikkelissa luki 11,2 prosenttia, vaikka oikea luku oli 12,1, ja virhe huomattiin seuraavana päivänä, kun Tilastokeskus julkaisi tarkennetun taulukon, minkä jälkeen korjaus tehtiin saman päivän aikana kello 14.27 ja jutun alkuun lisättiin maininta korjauksesta, kun virheellinen luku korvattiin oikealla. Emme poista juttuja. Korjauskäytäntö on yksinkertainen. Jos asiavirhe on olennainen, se korjataan näkyvästi. Jos kyse on kirjoitusvirheestä, se korjataan hiljaisesti. Lukija voi aina pyytää selvitystä siitä, mitä on muutettu, ja pyynnön voi lähettää osoitteeseen [email protected]. Toisinaan korjauspyyntö tulee aiheesta, jota emme ole käsitelleet lainkaan. Silloinkin vastaamme. Kerromme, onko aiheesta tehty juttua ja jos ei, miksi.
- Läpinäkyvyys on työtapa Emme kerro kaikkea, mitä tiedämme, sillä joskus lähdettä on suojeltava ja joskus keskeneräinen selvitys voi vahingoittaa ihmistä, joka ei ole tehnyt mitään väärää, mutta raja kulkee siinä, mitä lukijan on pakko tietää arvioidakseen jutun uskottavuutta ja voidakseen itse päättää, uskooko hän lukemaansa. Siksi jokaisen jutun lopussa lukee, miten se on tehty. Jos juttu perustuu asiakirjoihin, kerromme mitkä. Jos se perustuu haastatteluihin, kerromme keitä on haastateltu. Tämä ei ole itsestäänselvyys kaikkialla. Meille se on perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Seuraava vinkki voi tulla huomenna, ja se käsitellään samalla tavalla kuin edellinen: kirjataan, tarkistetaan, kysytään vastapuolelta ja julkaistaan vasta kun tiedämme, mitä väitämme.